sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Maaliskuun Keski-Euroopat, osa I

Pari viikkoa sitten olin muutaman päivän työmatkalla Antwerpenissä. Olin käynyt Belgiassa kerran aikaisemmin, mutta siitä on aikaa viitisentoista vuotta ja silloin kohteena oli Bryssel. Olin kuullut kaupungista paljon hyvää varsin luotettavilta tahoilta, ja odotin aika innokkaasti sekä paikallista suklaata, olutta että etenkin itse kaupungin näkemistä.


Antwerpen tietää, miten matkalaiset kannattaa ottaa vastaan. Kuvassa rautatieasema.

Matka sujui hyvin, ja Belgia antoi itsestään varsin positiivisen kuvan. Ainoa märisemisen aiheeni oli se, että hotellissa piti maksaa netistä, ja että junien kuulutukset tulivat Brysselin alueella hollanniksi ja ranskaksi, ja Flanderin puolelle päästymme kieli vaihtui tyystin hollanniksi. (Onneksi junailu ja junien vaihto sujui kivuttomasti, ranskankielisistä kuulutuksista kun tajusi vielä jotain, mutta hollanti ei kuulu ihan joka turistin kielivalikoimaan. Kieliasian luonne kävi kyllä ilmi myös paikallisten kanssa jutellessa; vaikken kovin tulikivenkatkuisia mielipiteitä kuullutkaan, en ole ollenkaan hämmästynyt että maan poliittinen tilanne on mikä on.)


Hotelli Elzenveld

Majoituin matkani aikana hotellissa nimeltä Elzenveld. Jos unohdamme ylihintaisen internet-yhteyden, voin suositella hotellia lämpimästi kaikille. Se on vanhasta sairaalasta / hospitaalista erittäin hienosti kunnostettu hotelli ja konferenssikeskus, jonka arkkitehtuuri on jo sinänsä näkemisen arvoista. Huoneet ovat mukavat ja siistit ja sijainti kaupungin keskustassa mitä mainioin. Lisäksi hotellin aamiaisella sai parasta appelsiinimehua ikinä.

Yksi päivä reissusta kului pääasiallisesti seminaarissa, jossa pidin itse esitelmän ja kuuntelin niitä kohtuullisen määrän hollanniksi. Se oli kyllä hieman rankkaa ottaen huomioon, että lähtökohtaisesti en ymmärtänyt muiden puheesta yhtään mitään. Toisaalta taas rupesin miettimään, ettei hollannin oppiminen välttämättä olisi tavattoman vaikeaa, koska tuttuja sanoja oli kuitenkin hämmästyttävän paljon. Belgialaisten hollanti sitä paitsi kuulostaa enemmän saksalta kuin hollantilaisten hollanti, eli sen ääntäminenkään ei ehkä olisi ihan toivotonta.



Muun ajan sitten nautinkin kaupungin arkkitehtuurista, shoppailumahdollisuuksista ja ruuasta. Kuvat toivottavasti kertovat jotain maisemista ja rakennuksista. Jos rahoistaan haluaa päästä etenkin vaatteita ostamalla, Antwerpen on siihen tarkoitukseen ehkäpä paras vierailemani kaupunki. Jokaikisen tuntemani eurooppalaisen vaateketjun liike löytyi aivan ydinkeskustasta, ja niiden valikoima on siellä huomattavasti laajempi kuin esim. täällä Roomassa. Mitä taas ruokaan tulee, niin belgialainen kulttuuri vaikuttaa olevan aikas täydellinen sekoitus vähän kaikkea mitä Euroopassa tyypillisesti syödään. Lisäksi kaupungin kansainvälisyys ja monikulttuurisuus näkyy siinä, että etnisiä ravintoloita löytyy joka makuun. Olut on tietysti erinomaista, ja lisäksi ihastuin paikallisiin vohvelikojuihin, joista niitä sai parilla eurolla vaivattomasti mukaan. Valitettavasti aikaa ei ollut kovasti museoiden kiertämiseen, mutta kävin sentään Rubenshuisissa katselemassa upeaa barokkiarkkitehtuuria ja maalauksia. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen paikka sekin.










1500-luvulta peräisin oleva Antwerp Begijnhof on UNESCO:n maailmanperintökohde ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Beguinit (vai mitä se on suomeksi?) olivat yhteisöjä, joka elivät hieman nunnien tapaan keskittyen hyväntekeväisyyteen ja rukoiluun mutta ilman minkäänlaista luostarilupausta.










Seuraava Keski-Euroopan reissu koittaakin ensi viikolla, jolloin matkaamme muutamaksi päiväksi Trieriin. Sitä ennen pitäisi tehdä kasa töitä, vaikka viikonlopunvietto houkuttelisi juuri nyt hieman enemmän. Lisäksi olen täysin koukussa Katzuo Ishikuron romaaniin Never Let Me Go, joten luultavasti kaikki hyvät aikeeni romuttuvat siksi, että on pakko lukea.