Tämä on rantalomakaupunki talvella

Tällä viikolla oli yksi retkipäivä, mikä oli ihan tervetullutta vaihtelua. Ohjelmassa oli toki kaikenlaista sivistävää; näimme terracotta-patsaita, kaupungin, jossa Aeneas nousi maihin sekä Borghese-suvulle yhä kuuluvan varsin romanttisesti rapistuneen maaseutulinnoituksen.

Matkan loppuosa suuntautui Anzion kaupunkiin. Se sijaitsee meren rannalla Roomasta lounaaseen ja oli monella tavalla hauska vierailukohde. Tuntui täysin surrealistiselta pulpahtaa yhtäkkiä monella taavlla hyvin tyypilliseen rantalomakohteeseen rantakatuineen, palmuineen, huviloineen, satamineen, huvipursineen ja kalaravintoloineen (oli muuten hyvää). Päiväkin oli kaunis ja aurinkoinen, ja meri välkehti turkoosina - kuvien perusteella näyttää jopa kesäiseltä. Kaupunki oli kuitenkin hyvin hiljainen ja huviveneet talviteloilla. Anzioon pääsee Roomasta paikallisjunalla tunnissa, joten se voisi olla mukava kohde vierailla keväämmällä, kun uimaankin ehkä uskaltautuisi.

Meren rannalla kävely oli mahtavan rauhoittavaa ja piristävää. En tiedä onko sillä moinen vaikutus aina ja kaikkialla, mutta horisontin ja veden tuoma avaruus tuntui ihmeelliseltä. Rooma on monella tavalla mahtava, mutta vesielementti täältä kyllä suurimmaksi osaksi puuttuu. (Syvällä uomassaan vihertävänruskeana lilluva Tiber kun ei täysin täytä meren tai edes Tonavan kaltaisten jokien tehtävää.) Ylemmässä kuvassa näkyvät myös keisarillisen palatsin rauniot. Ihan mukavalla paikalla ollut se paikka aikoinaan...

Tänään...

...en tykkää

- Vessasta, joka ei toimi.
- Orastavasta penikkataudista (piti sitten tulla Roomaan asti hankkiman urheiluvaiva).
- Siitä, etten voi juoda määrättömästi kahvia ilman sivuvaikutuksia.
- Olemattomasta aikaansaavuudesta muutaman niin sanotusti pitkähkön työpäivän jälkeen.

Sen sijaan huomenna taas retkeillään, ja kohta on viikonloppu jonka ohjelmaan kuuluu kaikenlaista olennaista, eli syömistä, yöelämää ja shoppailua.

*

Päivän kuvana saavat toimia maisemaa ihailevat piispat. Lisää heitä löytyi tälläytyneenä mukavasti olutkaapin eteen, mutta siitä minulla ei riittänyt pokka ottaa kuvaa.

Kaupunki vuoren rinteellä

Lauantaina päätimme karistaa Rooman pölyt hetkeksi jaloistamme ja tehdä pienen viikonloppumatkan Assisiin. Assisi on kokolailla keskellä Umbriaa sijaitseva keskiaikainen kaupunki, jonne on varsin helppo matkustaa Roomasta. Junamatka kestää parisen tuntia suuntaansa.

Assisi on tietysti kaikkein tunnetuin pyhän Fransiscus Assisilaisen vuoksi. Hänhän on 1200-luvulla vaikuttanut yksi kaikkein kuuluisimmista pyhimyksistä, joka perusti fransiskaanien luostarijärjestön. Assisissa sijaitsee paitsi luostari, myös Basilica di San Francesco, joka on hienoimpia ellei hienoin kirkko, jonka olen koskaan nähnyt. Valitettavasti kirkossa ei saanut ottaa kuvia, mutta oli se ihan vaikuttava ulkoakin.

Kaupunki itsessään on säilynyt hyvin pitkälti keskiaikaisessa asussaan, vaikka joukossa on muutamia "uudempiakin" renessanssi- ja barokkirakennuksia. Kadut ovat kapeita ja osa hyvinkin jyrkkiä, talojen seinät kiveä ja pihoissa on patinoituneita saviruukkuja kasveineen.

Kaupungin korkeimmalla kohdalla näköalaa hallitsee Rocca Maggiore. Nyt jo suurelta osin raunioitunutta linnaa alettiin rakentaa 1100-luvun lopulla, jolloin se toimi saksalaisena feodaalilinnana. Historiansa aikana linna on raunioitunut useaan otteeseen; ensimmäisen kerran tämä tapahtui jo 1100-luvulla jolloin kaupungin asukkaat kapinoivat ja tuhosivat sen. Se rakennettiin uudestaan 1300-luvun puolivälissä, ja myöhäiskeskiajan ja renessanssin aikana sitä laajennettiin entisestään. Lopulta linnaa ei kuitenkaan enää tarvittu puolustuskäyttöön ja se hylättiin. Nykyään se on auki yleisölle, ja ainakin näköalat ovat varsin jylhät.

Illalla kaupunki hiljeni täysin, mikä oli ehkä erikoisin kokemus reissun aikana. Vaikka olimme liikkeellä off season -ajankohtana, kaikesta näki, että vanha kaupunki pyörii pitkälti turismin ja pyhiinvaeltajien ympärillä. Kun kadut olivat lauantai-iltana pitkälti täysin autioita ja suuri osa ravintoloistakin kiinni, vaikutelma oli aika aavemainen, hieman kuin olisi ollut vierailulla elokuvan kulisseissa. Sunnuntaina ennen junan lähtöä piipahdimme uudemmassa Assisissa, ja se vaikutti olevan kuin mikä tahansa pikkukaupunki. Toisaalta hyvin ymmärrettävää, toisaalta sääli. Kaunis vanha Assisi silti yövalaistuksessaan oli.

Melkein luontoa

Villa Doria Pamphilj Monteverden kaupunginosassa on ehdottomasti lempipaikkojani Roomassa. Muutaman sadan metrin päässä sijaitseva valtava puisto on lähimpänä luontoa, mitä järjellisen matkan päässä on saavutettavissa. Sen verran metsäläinen olen, että se tulee tarpeeseen.

Puisto jakautuu oikeastaan kahteen maisemallisesti hyvin erityyppiseen alueeseen. Pienempää hallitsee alueen aikoinaan omistaneen Pamphilj-suvun 1600-luvulla rakennuttama casino, jonka tarkoituksena oli toimia näytteillepanopaikkana suvun omistamalle taidekokoelmalle. Kuulemani mukaan sen avaaminen yleisölle olisi jälleen suunnitelmissa, mutta projekti on pitkittynyt eikä rakennukseen valitettavasti pääse sisälle.

Casinoa ympäröi muotopuutarha ja sen edustalla on laajempi, muurien rajaama viheralue, jossa on patsaita, suihkulähteitä, ruusutarha ja muuta kaunista katsottavaa.

Laajempi osa puistoa on enemmän luontomaisessa tilassa, ja siitä tulee mieleen englantilaiset puistot ja puutarhat. Suosikkireittini kulkee pienen järven ympäri, jossa asustelee pari joutsenta, ankkoja ja muita lintuja. Aurinkoisina päivinä puisto ja järven ympäristö ovat täynnä ihmisiä - osa on lenkillä, osa piknikillä, osa ruokkimassa lintuja.

Puistossa myös todella näkee kevään tulon. Pari viime päivää ovat olleet tosi lämpimiä ja keväisiä. Aurinko on paistanut täällä melkein koko ajan, mutta nyt tuulikin on jo lämmin ja italialaiset siirtyneet ulkoilmaan. Ja mikäs siinä on ollessa, kun helmikuussa appelsiinit kasvavat ja palmut humisevat...

Puisto on myös koiranulkoiluttajien suosiossa. Koirat vaikuttavat täällä huomattavasti rauhallisemmilta ja keskenään toimeentulevammilta kuin Suomessa. Tiedä sitten, onko kyse vain siitä, että paikallinen elämänmeno tarttuu niihinkin. Vähän ikävä omia koiria kyllä noita katsellessa tulee. Jos näette lehdessä otsikon "Hullu suomalaisnainen varasti koiran Roomassa", niin tiedätte sitten kenestä on kyse...

Wikipedian artikkelista voi lukea lisää puiston taustasta ja historiasta.

Terme di Caracalla

Tänään meillä oli ohjelmassa vierailu katsomaan Caracallan kylpylää Ruotsin instituutin ryhmän kanssa. Heidän assistenttinsa toimi oppaana, ja erittäin asiantunteva sellainen olikin.

Caracallan kylpylä (Terme di Caracalla) on siis Rooman valtakunnan aikainen julkinen kylpylä, joka rakennettiin neljässä vuodessa 210-luvulla. Se oli käyttäjilleen ilmainen, ja on laskettu, että päivän aikana kylpijöitä saattoi olla jopa 8 000.

Kylpylässä oli huone sekä kylmävesialtaalle että lämpimille kylvyille, uima-allas, höyryhuoneita, kaksi kirjastoa sekä suuri määrä kauppoja. Sinne tultiin paitsi kylpemään, myös tapaamaan ihmisiä. Kylpemisen ohessa saatettiin tehdä kauppaa, seurata musiikki- tai teatteriesityksiä ja niin edelleen. Siitä, miten eri sukupuolten kylpeminen oli järjestetty on hieman erilaisia tulkintoja. Luultavasti ylemmän luokan miehet kuitenkin kylpivät parhaaseen aikaan iltapäivällä ja naiset heidän jälkeensä illalla. Orjat, köyhät yms. pääsivät käyttämään kylpylää yöllä.

Kylpylä oli käytössä usean sadan vuoden ajan, mutta sen jälkeen kun gootit valloittivat Rooman ja asukasluku romahti, ei tämän kokoisille laitoksille ollut enää tarvetta. Vielä sydänkeskiajallakin rakennukset olivat kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että niihin saatettin majoittaa pyhiinvaeltajia. Vähitellen se kuitenkin rapautui tyystin – eikä vähiten sen vuoksi, että mm. Pietarinkirkon rakennustöihin haettiin marmoria, mosaiikkeja ja muuta materiaalia.

Sisäosien koristelusta on paikan päällä nähtävillä fragmentteja. Sisäosien ulkonäöstä saa käsityksen mm. kultaisella 60-luvulla puretun, New Yorkin Pennsylvania Railway Stationin kuvista. Kyseinen rautatieasema kun rakennettiin jäljittelemään Caracallan kylplylää.

Terme di Caracalla on avoinna yleisölle muina päivinä paitsi maanantaina. Pääsylippu maksaa 6 euroa.