Caracallan kylpylä (Terme di Caracalla) on siis Rooman valtakunnan aikainen julkinen kylpylä, joka rakennettiin neljässä vuodessa 210-luvulla. Se oli käyttäjilleen ilmainen, ja on laskettu, että päivän aikana kylpijöitä saattoi olla jopa 8 000.
Kylpylässä oli huone sekä kylmävesialtaalle että lämpimille kylvyille, uima-allas, höyryhuoneita, kaksi kirjastoa sekä suuri määrä kauppoja. Sinne tultiin paitsi kylpemään, myös tapaamaan ihmisiä. Kylpemisen ohessa saatettiin tehdä kauppaa, seurata musiikki- tai teatteriesityksiä ja niin edelleen. Siitä, miten eri sukupuolten kylpeminen oli järjestetty on hieman erilaisia tulkintoja. Luultavasti ylemmän luokan miehet kuitenkin kylpivät parhaaseen aikaan iltapäivällä ja naiset heidän jälkeensä illalla. Orjat, köyhät yms. pääsivät käyttämään kylpylää yöllä.
Kylpylä oli käytössä usean sadan vuoden ajan, mutta sen jälkeen kun gootit valloittivat Rooman ja asukasluku romahti, ei tämän kokoisille laitoksille ollut enää tarvetta. Vielä sydänkeskiajallakin rakennukset olivat kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että niihin saatettin majoittaa pyhiinvaeltajia. Vähitellen se kuitenkin rapautui tyystin – eikä vähiten sen vuoksi, että mm. Pietarinkirkon rakennustöihin haettiin marmoria, mosaiikkeja ja muuta materiaalia.
Sisäosien koristelusta on paikan päällä nähtävillä fragmentteja. Sisäosien ulkonäöstä saa käsityksen mm. kultaisella 60-luvulla puretun, New Yorkin Pennsylvania Railway Stationin kuvista. Kyseinen rautatieasema kun rakennettiin jäljittelemään Caracallan kylplylää.
Terme di Caracalla on avoinna yleisölle muina päivinä paitsi maanantaina. Pääsylippu maksaa 6 euroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti