Matkan loppuosa suuntautui Anzion kaupunkiin. Se sijaitsee meren rannalla Roomasta lounaaseen ja oli monella tavalla hauska vierailukohde. Tuntui täysin surrealistiselta pulpahtaa yhtäkkiä monella taavlla hyvin tyypilliseen rantalomakohteeseen rantakatuineen, palmuineen, huviloineen, satamineen, huvipursineen ja kalaravintoloineen (oli muuten hyvää). Päiväkin oli kaunis ja aurinkoinen, ja meri välkehti turkoosina - kuvien perusteella näyttää jopa kesäiseltä. Kaupunki oli kuitenkin hyvin hiljainen ja huviveneet talviteloilla. Anzioon pääsee Roomasta paikallisjunalla tunnissa, joten se voisi olla mukava kohde vierailla keväämmällä, kun uimaankin ehkä uskaltautuisi.
Meren rannalla kävely oli mahtavan rauhoittavaa ja piristävää. En tiedä onko sillä moinen vaikutus aina ja kaikkialla, mutta horisontin ja veden tuoma avaruus tuntui ihmeelliseltä. Rooma on monella tavalla mahtava, mutta vesielementti täältä kyllä suurimmaksi osaksi puuttuu. (Syvällä uomassaan vihertävänruskeana lilluva Tiber kun ei täysin täytä meren tai edes Tonavan kaltaisten jokien tehtävää.) Ylemmässä kuvassa näkyvät myös keisarillisen palatsin rauniot. Ihan mukavalla paikalla ollut se paikka aikoinaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti