Melkein luontoa

Villa Doria Pamphilj Monteverden kaupunginosassa on ehdottomasti lempipaikkojani Roomassa. Muutaman sadan metrin päässä sijaitseva valtava puisto on lähimpänä luontoa, mitä järjellisen matkan päässä on saavutettavissa. Sen verran metsäläinen olen, että se tulee tarpeeseen.

Puisto jakautuu oikeastaan kahteen maisemallisesti hyvin erityyppiseen alueeseen. Pienempää hallitsee alueen aikoinaan omistaneen Pamphilj-suvun 1600-luvulla rakennuttama casino, jonka tarkoituksena oli toimia näytteillepanopaikkana suvun omistamalle taidekokoelmalle. Kuulemani mukaan sen avaaminen yleisölle olisi jälleen suunnitelmissa, mutta projekti on pitkittynyt eikä rakennukseen valitettavasti pääse sisälle.

Casinoa ympäröi muotopuutarha ja sen edustalla on laajempi, muurien rajaama viheralue, jossa on patsaita, suihkulähteitä, ruusutarha ja muuta kaunista katsottavaa.

Laajempi osa puistoa on enemmän luontomaisessa tilassa, ja siitä tulee mieleen englantilaiset puistot ja puutarhat. Suosikkireittini kulkee pienen järven ympäri, jossa asustelee pari joutsenta, ankkoja ja muita lintuja. Aurinkoisina päivinä puisto ja järven ympäristö ovat täynnä ihmisiä - osa on lenkillä, osa piknikillä, osa ruokkimassa lintuja.

Puistossa myös todella näkee kevään tulon. Pari viime päivää ovat olleet tosi lämpimiä ja keväisiä. Aurinko on paistanut täällä melkein koko ajan, mutta nyt tuulikin on jo lämmin ja italialaiset siirtyneet ulkoilmaan. Ja mikäs siinä on ollessa, kun helmikuussa appelsiinit kasvavat ja palmut humisevat...

Puisto on myös koiranulkoiluttajien suosiossa. Koirat vaikuttavat täällä huomattavasti rauhallisemmilta ja keskenään toimeentulevammilta kuin Suomessa. Tiedä sitten, onko kyse vain siitä, että paikallinen elämänmeno tarttuu niihinkin. Vähän ikävä omia koiria kyllä noita katsellessa tulee. Jos näette lehdessä otsikon "Hullu suomalaisnainen varasti koiran Roomassa", niin tiedätte sitten kenestä on kyse...

Wikipedian artikkelista voi lukea lisää puiston taustasta ja historiasta.